perjantai 24. helmikuuta 2017

Shakshuka, tervetuloa viikonloppu!


Shakshuka on ollut muotiaamupala jo useamman vuoden, mutta jostain käsittämättömästä syystä sain aikaiseksi kokkailtua sitä vasta nyt. Shakshuka sopii viikonloppuaamuihin tai brunssille todella hyvin, sillä se on sekä herkullista että näyttävää, mitkä värit! 

Tämä annos on sopiva kahdelle, mutta jos tarjolla on muutakin, riittää tästä useammallekin. Meillä jäi osa tähteeksi, joten tein lopusta itselleni ihanan lounaslautasen, johon yhdistin tomaatti-kikhernemössöön pannulla paistetun kananmunan ja avokadoa.

Shakshuka


puolikas sipuli silputtuna
1,5 dl punaista paprikaa kuutioituna
1 mieto chili pilkottuna
1 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä pienittynä
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl jeeraa
1 tlk kuorittuja tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl kikherneitä (keitettyjä tai säilöttyjä)
0,5 tl suolaa
2-4 kananmunaa
vuohenjuustoa
ripaus suolaa
mustapippuria
korianteria

Voit käyttää shakshukan valmistamiseen paistinpannua ja uunivuokaa tai sellaista pannua, jonka voit nostaa lopuksi uuniin (esim. valurauta).

Kuullota paprikaa, chiliä ja sipulia keskilämmöllä noin viisi minuuttia. Lisää valkosipuli, paprikajauhe ja jeera. Kuullota hetki, kunnes mausteiden tuoksu leviää. Lisää tomaatit ja kikherneet. Jos käytät kuorittuja tomaatteja, tilsi niitä puuhaarukalla pienemmiksi paloiksi. Anna porista hiljalleen noin 15 min. Lisää suola.

Siirrä seos uunivuokaan, jos käytit tavallista paistinpannua. Riko päälle kananmunat ja murustele noin kourallinen vuohenjuustoa. Kypsennä shakshukaa 200 asteessa grillivastuksen alla 5-10 minuuttia, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet.

Ripottele munien päälle hieman suolaa ja rouhaise mustapippuria. Koristele tuoreella korianterilla.


tiistai 21. helmikuuta 2017

Etätyöpäivän savulohipasta



Teen välillä etätyöpäiviä kotona ja en pääse silloin valmiiseen pöytään lounaalle, koska en jaksa pyöräillä talvipakkasella läheiseen sushiravintolaan. Jotain lounasta pitää siis kehitellä, tai sitten elää pelkillä avokadoleivillä. 

Kylmäsavulohi on siinä mielessä tosi kätevä raaka-aine, että sen pakkauskoko on yleensä pieni ja sen voi laittaa pakastimeen odottamaan käyttöä. Sopivan hetken tullen sen sulamisessa ei mene kauaa ja siitä saa ainekset kahteen lounaaseen. Pasta on mitä herkullisin vaihtoehto, ja sen lisukkeeksi voi vielä keittää vaikkapa parsakaalia.

Helppo savulohipasta


150 g kylmäsavulohta
1/2 sipuli
voita paistamiseen
1/2 sitruunan mehu
valkopippuria
1 dl kermaa
2 rkl tomaattipyreetä
tilliä
ripaus suolaa
parmesaania raasteena
pastaa
parsakaalia

Laita pasta kiehumaan (2 hengen annos).

Paloittele lohi ja silppua sipuli. Kuumenna voi pannulla ja kuullota sipulia muutama minuutti. Lisää lohipalat ja paista kevyesti. Lisää sitruunamehu, kerma ja tomaattipyree. Mausta valkopippurilla ja anna kuplia muutaman minuutin, kunnes kastike hieman sakenee. Mausta suolalla ja lisää joukkoon tilli.

Kumoa keitetty pasta pannulle ja sekoita. Lisää parmesaani. Tarjoile keitetyn parsakaalin kera.



perjantai 17. helmikuuta 2017

Hyggeä ruokaa

Kirja on blogin kautta saatu arvostelukappale.


Sain Readme.fi:ltä Meik Wikingin kirjoittaman Hygge - Hyvän elämän kirjan arvostelukappaleen keskelle pimeintä tammikuuta ja tartuin kirjaan oitis. Tanskalainen hygge ei liene kenellekään ihan uusi käsite, mutta itse huomasin kaipaavani hyggeilyä erityisesti viime syksynä. Jostain syystä se ilmeni aina ennen lomalle lähtöä, sillä olisin vain halunnut kyhjöttää kotona kynttilän valossa siemaillen punaviiniä ja tehden hyvää ruokaa, yhdessä miehen ja koiran kanssa. Pimeydellä taisi olla merkittävin vaikutus olotilaani.

Onnellisuustutkijana työskentelevä Meik Wiking valottaa kirjassa sekä hyggen sisintä olemusta että sen taustoja tanskalaisten keskuudessa. Itselleni päällimmäisenä jäi mieleen rauhoittavista ja lämmintä oloa luovista asioista nauttiminen. 

Olen selvästi luonnostaan hygge-ihminen, joka vetää villasukat jalkaan heti sisälle tultuaan ja käpertyy aina jossain vaiheessa iltaa sohvalle lämpimän huovan alle. Lapsuudenkodissani isä lämmitti talvella iltapäivisin takan ja kilpailimme aina lapinkoiramme kanssa lähimmästä sohvapaikasta. Takka oli luonnollisesti toivelistalla myös nykyistä kotiamme ostaessa. 



Ruoka liittyy hyggeen olennaisesti ja erityisen hyggeä ruokaa ovat kaikki sellaiset, jotka eivät ole liian fiinejä, vaan tuovat lämmintä oloa henkisesti ja/tai fyysisesti ilman stressaavaa työnsarkaa. Plussaa hyggeilyssä saa myös yhdessä tekemisestä. Niinpä esimerkiksi hillojen tekeminen kotona, yhdessä vaikka kavereiden kesken, on erityisen hyggeä. Samalla sekä tekemiseen että myöhemmin hillon nauttimiseen yhdistyy ihanan kesäinen muisto marjametsästä.

Itse muistan edelleen viime syksyn aurinkoiset illat, kun töiden jälkeen kävelimme koiran kanssa lähimetsään ja keräsimme aina pienen määrän puolukoita joko talven varalle tai välittömästi nautittavaksi, esimerkiksi minikokoisten palvovien päällä tai vispi- eli marjapuurona



Minulle aamupala on erityisen hyggeä, sillä teen sitä kahdesta syystä: hidas viikonloppuaamu yhdessä miehen kanssa pöydän ääressä istuen tai etätyöpäivä yksin kotona villasukat jalassa ja yöpuku päällä. Ja mikään ei ole niin hyggeä aamupalaa kuin pannukakut. Etäpäivien aamuna kaipaan taas kaikkein eniten pientä väripiristystä päivään, joten vaikkapa matcha-smoothie ja tuoreet hedelmät jugurtin kera voivat tuoda yllättävän paljon hyvää mieltä.


Kirjassa liharuuat nousivat hyggeasteikolla korkealle, ja kieltämättä itsekin poimisin esimerkiksi stroganoffin ja burgundin padan juuri tähän tunnelmaan sopiviksi talviruuiksi. Toisaalta uskon itse, että kasvisruokien asema hyggeilyssä tulee tulevina vuosina kasvamaan merkittävästi. Esimerkiksi vasta tekemäni munakoisovuoka sopii tähän teemaan loistavasti!




Kirjan mukaan tanskalaiset hyggeilevät usein kakun merkeissä. Hygge-ruokia miettiessäni mieleeni nousi heti mustikkapiirakka, johon monilla liittyy varmasti mukavia lapsuusmuistoja.



Kaikista ajankohtaisin hygge-vinkki lienee laskiaispulla, jossa yhdistyvät hillo, kermavaahto, perinteinen pulla ja yleensä myös yhdessä nautiskelu, sillä pullia tulee aina kokonainen pellillinen (tai kaksi). 


Nyt pakkaan kamat ja toppatakit ja lähden mökille. Se jos mikä on hyggeä!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Munakoisovuoka (melanzane alla parmigiana)


Törmäsin alkuvuodesta joka puolella italialaiseen munakoisovuokaan, melanzane alla parmigiana, ja koska munakoiso on ihan mielettömän hyvää ja erityisesti tomaattikastikkeen kera, oli ihan pakko tarttua johonkin ohjeeseen. Ja se oli tällä kertaa Maku-lehden. Aikaisemmin olin tehnyt superhyvää munakoisovuokaa Sikke Sumarin ohjeella, joka on kylläkin työläämpi kuin tämä. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen punaviiniä ja tuoretta tomaattia, kylläpä tuli hyvää! Maistuu erityisesti kylmällä talvisäällä.



Munakoisovuoka


2 munakoisoa
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 tl sokeria
1 dl punaviiniä
2 rkl tomaattipyreetä
400 g tomaattimurskaa
1 tl oreganoa
3/4 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
2 palloa mozzarellaa
2 dl tuoretta basilikaa
(korppujauhoa)
(tomaattia)

Leikkaa munakoisot siivuiksi ja itketä suolan kera. Silppua sipuli ja valkosipuli. Paista munakoisoviipaleisiin ruskea pinta pannulla öljyn kera. Kuullota sen jälkeen sipuleita hetki ja lisää sokeri. Kaada joukkoon punaviini ja anna poreilla hetki. Lisää sitten tomaattipyree ja -murska ja anna kastikkeen kiehua 10 min. Lisää mausteet.

Kasaa uunivuokaan kerroksittain kastiketta, munakoisoviipaleita, basilikaa, juustoja ja halutessasi tomaattia siivutettuna. Jätä päällimmäiseksi kastike- ja juustokerros. Voit halutessasi ripotella pintaan myös korppujauhoja. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Nyhtökaura-kvinoa tacot bbq-kastikkeella



Vihdoin ja viimein nyhtökaura saapui tähänkin keittiöön! En ole yleensä kovin innoissani ruokatrendeistä, jotka välttelevät jotain: sokeria, hiilihydraatteja, rasvaa... Mutta lihattomasta ruuasta olen inspiroitunut ihan tosissani! Voisin kuvitella jopa alkavani kasvissyöjäksi, kiitos viime vuoden aikana lanseerattujen lihankorvikkeiden. Ok, myönnän, että kroppani himoitsee lihaa kerran viikossa, mutta muuten olemme harrastaneet viime kuukaudet lähinnä kasvisruokailua.

Näissä nyhtökaura-kvinoa tacoissa yhdistyy kolme omalta osaltaan kivaa ravintolakokemusta: ensimmäinen nyhtökaurakokemus salaatin muodossa, vegaanipikaruokalan kvinoaa sisältänyt taco-salaatti ja nyhtökaura-kvinoa tacot. Yhteistä näille oli onnistunut maustaminen. Kun sain vihdoin käsiini nyhtökaurapaketin (meidän pienestä lähikaupasta!), otin lähtökohdaksi maukkaan kastikkeen valmistamisen. Ja miten meni? No ihan hemmetin hyvää tuli! Ehdottomasti parhaimpia tekemiäni tacoja!



Nyhtökaura-kvinoa tacot


1/2 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
1 rkl öljyä
2dl Dr Pepperiä
1dl tomaattipyreetä
0,5rkl sokeria
1/4 dl viskiä
1 tl suolaa
mustapippuria
1/2 tl jeeraa
1/4 tl cayennepippuria
1 tl savupaprikaa
1 tl korianterijauhetta

1 rasia nyhtökauraa
1 dl kvinoaa
1,5 limettiä

maissitortillalettuja
juustoraastetta

korianteria
ranskankermaa
chilikastiketta (Tapatio)
guacamolea

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita. Lisää sokeri ja kuullota hetki lisää. Lisää Dr Pepper ja viski ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää tomaattipyree ja anna kuplia n. 15 min. Lisää mausteet.

Keitä kastikkeen kiehumisen aikaan kvinoa kypsäksi paketin ohjeen mukaisesti. Lisää nyhtökaura ja kvinoa kastikkeeseen. Purista limetin mehu päälle ja sekoita. Maista, tarvitseeko seos lisää mausteita. Itse lisäsin hieman suolaa ja limetin mehua.

Asettele toritillaletut leivinpaperin päälle pellille. Lisää ohut kerros juustoraastetta keskelle. Paista 200-asteisessa uunissa ylätasolla sen verran, että juusto sulaa.

Nostele tortillaletut tarjoilulautaselle ja lisää jokaisen päälle reilu annos nyhtökaura-kvinoa -seosta. Tästä määrästä riittää 12-15 pieneen tacoon. Lisää tacojen päälle guacamolea, ranskankermaa, chilikastiketta ja tuoretta korianteria.


Guacamole


2 avokadoa
1,5 rkl sipulia silputtuna
1,5 rkl tomaattia pieninä paloina (ilman siemeniä)
1/2 limetti
ripaus suolaa
ripaus chiliä

Muussaa avokadot ja purista limetin mehu päälle. Lisää sipuli ja tomaatti sekä suola ja chili. Sekoita.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Kanelipannarit appelsiinimoussella ja veriappelsiini-shake



Viikonloppujen odotetuin hetki on aamupala, ja erityisesti silloin, kun tarjolla on pannukakkuja. Koska teemme pannareita varsin usein, on joskus kiva kokeilla jotain muutakin kuin perinteisiä mustikkaversioita. Tällä kertaa pannukakkuja maustavat kaneli ja appelsiini. Ja koska veriappelsiinit ovat mehukkaimmillaan, tehtiin lomamuistoja herättävä hedelmäinen shake. Ostin itselleni blenderin joululahjaksi, vihdoinkin!



Kanelipannarit


2 dl maitoa
1 muna
2 rkl sulatettua voita
2 1/4 dl jauhoja
1,5 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl kanelia
voita paistamiseen

appelsiinimoussea
pensasmustikoita
vadelmia
vaahterasiirappia

Sekoita maito, muna ja sulatettu voi keskenään. Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet. Lisää kuivat aineet maitoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan tekeytyä moussen ja smoothien valmistamisen ajan.

Kuumenna pannu keskilämpöiseksi ja paista pannarit voinokareessa. Pannarin voi kääntää, kun sen pinta kuplii. Tarjoile appelsiinimoussen, pensasmustikoiden, vadelmien ja vaahterasiirapin kera.



Applesiinimousse


1 dl kuohukermaa
100 g appelsiinituorejuustoa

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja vatkaa tasaiseksi.



Veriappelsiini-shake


2 dl veriappelsiinin mehua
1 dl persikkasosetta
1 banaani
1,5 dl maitoa
6-8 jääpalaa

Purista veriappelsiineista 2 dl verran mehua. Lisää mehu ja muut ainekset blenderiin, joka murskaa jäitä. Hurauta tasaiseksi.



torstai 2. helmikuuta 2017

Saigonin ihanimmat kahvilat ja vietnamilainen kahvi

Saigonin lukuisat viihtyisät kahvilat ja kahvilakulttuuri ylipäätään ei tullut minulle yllätyksenä, sillä olin lukenut siirtomaa-ajan vaikutteista ja nähnyt kuvia suosituimmista kahviloista jo ennen koko Vietnamin-matkan varaamista. Se mikä minut yllätti, oli ehkä pikkuruiset katukahvilat, jotka käsittivät yksinkertaisimmillaan kahvikärryn, josta sai juomaa mukaansa, ilmeisesti sekä kuumana että kylmänä. Kylmä näytti silmämääräisesti olevan suuremmassa suosiossa, enkä ihmettele. Joskus kadulla oli muutamia matalia jakkaroita kärryn lisäksi ja tadaa, kahvila oli valmis!

Me emme kuitenkaan kokeilleet näitä tavallisen kansan kahviloita ollenkaan, vaan suuntasimme askeleemme vilvoittaviin sisätiloihin, sopivasti katuvilinän ja auringonpaisteen uuvuttamina. Osa kahviloista sijaitsi katutason yläpuolella ja kulku niihin kävi huomaamattoman porraskäytävän kautta. Onneksi olin merkinnyt suosikkikahviloitani kartalle, muuten olisimme kävelleet tietämättöminä niiden ohi. Yhteistä kaikille kahviloille oli siirtomaa-ajan rakennukset ja usein myös koristeelliset lattiat. Hintatasoltaan nämä kahvilat olivat varmasti paikallisille superkalliita, kun taas länkkärin näkökulmasta kerrankin pystyi tilaamaan erikoiskahveja ja mitä mieli teki laskematta mielessään tilin saldoa.

Vietnamilainen kahvi oli hyvää ja hieman kahvilasta riippuen, sen tekotapaan saattoi itse vaikuttaa. Joskus kahvin sekaan oli laitettu överimakeaa kondensoitua maitoa, joskus maustamattoman kahvin mukana tuli pieni kannu siirappimaista sokerilientä. Kerran tilasin fizzy coffeen, joka taisi olla pinnalla ainakin pari vuotta sitten, eli kahvin seassa oli kuplavettä. Kaiken kaikkiaan keskityimme kylmiin kahveihin. Tässä kaikki kahvilat, joissa kävimme!

The Workshop


Workshop oli ensimmäinen kahvilakokemuksemme. Olimme päässeet ensimmäisen päivän kävelyllämme Majestic-hotellin liepeille, kun muistin lähikorttelissa olevan kahvilan. Löysimme oikean rappukäytävän ja nousimme kolmanteen kerrokseen. Kahvilasta huomasi heti, että se oli paikallisten freelancereiden ja muiden toimistojen ulkopuolella työskentelevien suosiossa. Tilasimme kaksi erilaista kahvia ja toinen oli se aikaisemmin mainitsemani fizzy. Kahville olisi voinut valita erilaisia uuttamistapoja, mutta koska emme niiden päälle sen kummemmin ymmärtäneet, valitsimme vain umpimähkään jotain listalta. Jos asuisin Saigonissa, raahaisin kyllä itsekin työpisteeni Workshopiin!



Loft Cafe


Loftiin emme törmänneet ihan sattumalta, vaan se oli valikoitui jo etukäteen toisen päivän taukopaikaksi. Myös Loftiin mentiin rappusten kautta, tosin tällä kertaa piti myös kiertää asuinrakennuksen sisäpihan puolelle. Onneksi kulku kahvilaan oli kuitenkin opastettu! Pieni viba meille kuitenkin sattui, sillä tietääkseni samoilla huudeilla on kaksi eri Loft-nimistä paikkaa, joista toinen on purku-uhan alla olevassa rakennuksessa. Koska tässä toisessa, mihin me menimme, oli kuvista tuttuja elementtejä, mietin josko se toinen kahvila on jo joutunut sulkemaan ovensa ja siirtymään uuteen lokaatioon. Oli miten oli, tämäkin oli varsin viihtyisä ja tilasimme tällä kertaa tiramisu- ja matcha-frappuccinot. Aasialaiseen tapaan omassa vihreässä matchassani oli jelly-palasia, mutta en antanut niiden häiritä.



L'Usine Le Loi


Ennen Phu Quocille siirtymistä kävimme aamukahville kehutussa L'Usinessa, jonka kahviloita Saigonissa on kaksi. Me valitsimme Le Loin, ja harmittelimme, että olimme syöneet juuri aamupalan, sillä ruokalista vaikutti lupaavalta. Tilasimme taas kerran jääkahvit, toisen maidolla (eli kondensoidulla maidolla) ja toisen mustana, sekä smoothien. L'Usine Le Loin helmiä on seinämaalaus, jonka olisin ehdottomasti halunnut ostaa itselleni julisteena! Toivorikkaana kipaisimme kahvilan alakerrassa olevaan sisustus/lifestyle -kauppaan (jonka läpi kahvilan portaille kuljetaan), mutta vaikka löysimme sieltä vaikka mitä kivaa, jäi julistesaldo nollaksi. Kävimme vielä myöhemmin paluumatkalla ostamassa tuliaisiksi mm. kahvia ja suklaata. Ihana kauppa!



La Rotonde


Paluumatkalla meillä oli vielä aikaa yhteen kahvilaan ja valitsimme kaikista vaihtoehdoista Majestic-hotellimme lähellä sijaitsevan Rotonden. Kahvila oli alkuillasta varsin hiljainen ja saimme olla siellä pääasiassa kahdestaan. Paikka oli kyllä sen verran ihana sekalaisine sisustuksineen, että ihmettelen kahvittelijoiden olematonta määrää. Tilasin paikan suositteleman kahvin ja jaoimme palan suklaakakkua. Kahvi oli juuri sitä, mitä olin vietnamilaiselta kahvilta odottanutkin, kerroksellista ulkonäköä myöten. Tähän oli hyvä lopettaa Vietnamin-loma!


Onneksi toin vietnamilaista kahvia mukanani muutaman paketin. Viimeistään kevätauringon lämmittäessä voisi kokeilla jotain kivaa kylmää juomaa!