lauantai 31. elokuuta 2013

Munakoisorullat tomaattikastikkeessa


Lounasruokailusta Tubassa jäi mieleen ihanat munakoisorullat, joten niitä oli pakko tehdä myös kotona. Halusin rullille ehdottomasti tomaattikastiketta, joten kaikkinensa tämän ruuan tekeminen on melko aikaa vievää, mutta lopputulos on hyvä. Tein itse tomaattikastikkeen jo edellisenä päivänä, joten kärsivällisyys riitti rullien ja perunoiden tekemiseen.

Tomaattikastike: Pilko kaksi varsiselleriä pieniksi paloiksi. Pilko myös puolikas sipuli ja kolme tomaattia ja raasta kaksi valkosipulinkynttä

Lämmitä kattilassa oliiviöljyä ja kuullota sipuleita ja varsiselleriä. Lisää tomaattipalat ja pyörittele hetki kattilassa. Lisää lopuksi tölkillinen tomaattimurskaa ja mausta mustapippurilla, ripauksella suolaa ja sokeria sekä muutamalla tipalla punaviinietikkaa.

Anna kastikkeen kiehua hiljalleen n. 40min. Soseuta kastike tasaiseksi sauvasekoittimella.

Munakoisorullat: Viipaloi kaksi keskikokoista munakoisoa pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleiden pinnalle suolaa ja anna vaikuttaa 10-15min. Pyyhi pinnalle noussut neste. Paista viipaleita oliiviöljyssä molemmin puolin kunnes pinta on ruskistunut hieman.

Rouhaise viipaleille hieman suolaa ja mustapippuria. Viipaloi 150g mozzarellaa. Lisää jokaisen viipaleen toiseen päähän pala mozzarellaa ja tuoreen basilikan lehti. Pyörittele rulliksi.

Paista pannulla oliiviöljyssä kolme isoa viipaloitua herkkusientä kauniin ruskeaksi. Kaada tomaattikastike uunivuokaan ja nostele rullat sekaan. Kaada sienet päällimmäiseksi. Paista 200-asteisessa uunissa 15-20min, kunnes munakoisorullat ovat täysin kypsiä.

torstai 29. elokuuta 2013

Vielä ehtii: hernepesto



Tuoreet herneet eivät ole enää ihan parhaimmillaan, mutta niitä kuitenkin saa vielä kaupasta. Tilaisuus kannattaa hyödyntää vaikkapa hernepeston muodossa. Hernepestoa voisi tarjoilla esimerkiksi illanistujaisissa patonkipalojen kera. Nättiä ja hyvää!

Köökistä-Kajahtaa Maija oli tehnyt hernepestoa ja otin mallia hänen ohjeestaan. Minun pestossa on mukana manteleita, kun auringonkukansiemeniä ei sattunut olemaan kaapissa. Pestoon sopii kyllä monenlaiset siemenet ja pähkinät, joten kannattaa kokeilla eri versioita.

Hernepesto


2,5 dl tuoreita herneitä
8 kuorittua mantelia
1 valkosipulin kynsi raastettuna
kourallinen basilikan lehtiä
avokadoöljyä
viinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Lisää herneet, mantelit, valkosipuli sekä basilikan lehdet korkeaan astiaan. Kaada päälle muutamia ruokalusikallisia avokadoöljyä ja muutama tippa viinietikkaa. Rouhaise suolaa ja mustapippuria. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa avokadoöljyä.

tiistai 27. elokuuta 2013

Appelsiinijäätelö aikuiseen makuun


Olen päässyt jäätelökokeiluissani alkoholiasteelle. Pieni luraus likööriä tuo sekä kivaa sivumakua että pehmentää jäätelöä. Ostin pullon Cointreauta Fazerina-tiramisua varten, mutta appelsiinilikööriä tulee varmasti käytettyä moneen muuhunkin tarkoitukseen. Alkaen tästä jäätelöstä, josta tuli niin hyvää! Maistui erityisesti ranskalaisen suklaakakun ja tuoreiden puutarhavadelmien kera.

Appelsiinihillo: Raasta kahden hyvin pestyn luomuappelsiinin kuori ja purista mehu. Laita kuoriraaste ja mehu kattilaan ja lisää n. 3/4dl hillosokeria. Keittele kasaan noin 5min ja anna jäähtyä.

Jäätelö: Vatkaa kolmea keltuaista muutama minuutti. Lisää 0,5dl sokeria ja jatka vatkaamista vielä muutama minuutti lisää. Sekoita joukkoon 2dl kermaa, 2dl maitoa ja 1rkl Cointreauta. Kaada mukaan jäähtynyt appelsiinihillo ja sekoita hyvin. Halutessasi voit käyttää elintarvikeväriä, jos haluat jäätelöstä oranssia (käytin siis keltaista ja punaista nestemäistä väriä).

Kaada jäätelömassa jäätelökoneeseen ja pyöritä koneen ohjeen mukaisesti. Pakasta ilmatiiviissä rasiassa ja ota sulamaan hetki ennen tarjoilua. Pyörittele esim. palloraudalla pieniä jäätelöpalloja.


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Puistolan Bistrossa, viimeinkin

Puistolan Deli on yksi lempikahviloitani Oulussa ja päivää ei voisi aloittaa paremmin kuin herkuttelemalla rapealla croissantilla ja itsetehdyllä appelsiinihillolla. Kokeiltu on muutamaankin otteeseen. Lisäksi Delin salaatista on hyviä kokemuksia, puhumattakaan esimerkiksi raparperibritasta.



Myös Diningin puoli on kokeltu joitakin vuosia sitten ja mielestäni söin siellä pelkästään hyvää ruokaa, vaikken tarkemmin muistakaan mitä. Ilmeisesti Dining ei toimi nykyään muuta kuin tilauksesta ja nimikin on vaihdettu Kabineteiksi (harmi!).

Bistron puoli on jäänyt kokeilematta, vaikka Puistolan miljöö lukeutuu Oulun viihtyisimpiin. Olen kuullut Bistrosta sekä hyvää että huonoa, joten osasin odottaa molempia, kun menimme ruokailemaan lauantaina myöhään iltapäivällä (se rauhallinen hetki, kun lounastajat ovat lähteneet ja illallistajat eivät ole vielä saapuneet).

Tilasin nälkäisenä kaksi pikkuruoka-annosta: itsetehdyt ranskalaiset mangomajoneesilla sekä viettelevät poppaset (Pohjois-Pohjanmaan omat tapakset). Mies tilasi basilikapastaa sellaisenaan (lisukkeeksi olisi saanut lisämaksusta kanan).



Oma annokseni oli sekä hyvä että huono. Poppaset olivat hyviä, joskin himppusen liian suolaisia makuuni. Mutta annos oli kaunis, raikas ja monipuolinen. Kitisen aina suurista annoksista, mutta tämä oli melko pieni hintaansa nähden (bistrossa kun ollaan). Olisin syönyt enemmänkin!

Pettymys tuli ranskalaisten kohdalla, sillä eiväthän ne mitään ranskalaisia olleet vaan lohkoperunoita! Ihan hyvä lohkoperunoita joo, mutta ei tietoakaan rapeista ranskalaisista, joita olin odottanut. Hyvät ranskalaiset ovat nimittäin todella hyviä ja mangomajoneesikin oli mielessäni hedelmäisen täyteläistä. Todellisuudessa majoneesi oli melko vetelää ja teollisen makuista.



Miehen basilikapasta oli kuvauksensa mukaista: kermaista ja siinä oli parmesania ja pinjan siemeniä. Maistoin pastaa ja se oli todella hyvää, mutta ei mitenkään yllättävää. Miehen mielestä se oli erittäin hyvää.


En oikein tiedä vielä tykkäänkö Bistrosta vai en. Miljöö on tosiaan viihtyisä ja ruoka vaihtelevan hyvää. Periaatteessa kaikki olisi voinut mennä ihan nappiin, jos olisin tiennyt ranskalaisten olevan lohkoperunoita (en olisi tilannut niitä). Täytynee käydä vielä toisen kerran ja tilata jotain muuta tai kokeilla lounaslistaa.

torstai 22. elokuuta 2013

Syksyn väriset hampurilaiset


Viime viikonloppuna oli yllättävän kesäistä, joten grilli piti pistää tulille ehdottomasti. Äiti oli leiponut ihania bataattisämpylöitä, joita minä tietenkin heti matkin. Ihanan värisiä! Ja kun väreihin päästiin, niin päätin tehdä sämpylöille värikkään punaiset pihvit. Oikein syksyn värisiä hampurilaisia!

Bataattisämpylät: Sekoita 3dl bataattisosetta (kuutioi bataatti, keitä ja soseuta sauvasekoittimella) ja 1,5dl lämmintä maitoa. Murustele sekaan 3/4 palaa hiivaa. Lisää 1tl suolaa, 2 kevyesti vatkattua kananmunaa ja 50g sulatettua voita. Sekoita taikinaan 5dl jauhoja ja sen jälkeen vielä toiset 5dl alustaen taikina hyvin. Anna taikinan levätä puolisen tuntia.

Leivo taikinasta haluamasi kokoisia sämpylöitä. Tästä määrästä tulee noin 18 keskikokoista sämpylää eli osa kannattaa laittaa heti pakkaseen. Nosta sämpylät uunipellille ja kohota vähintään tunti. Paista sämpylöitä 180-asteisessa uunissa, kunnes pinta on saanut hivenen väriä. 

Pihvit: Keitä 150-200g painoinen punajuuri kuorineen tai käytä etikkapunajuuria. Raasta pehmeä punajuuri karkeaksi raasteeksi. Sekoita keskenään 2 kevyesti vatkattua kananmunaa, 0,5dl korppujauhoja, 1tl suolaa, 0,5-1tl timjamia, 1tl luomu kasvisliemijauhetta ja 1rkl worchester-kastiketta

Sekoita taikinaan 300g jauhelihaa sekä punajuuriraaste. Anna tekeytyä jääkaapissa ja ota huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. Muotoile öljytyin käsin taikinasta pihvejä (itse tein kahdeksan pienehköä pihviä). Paista molemmin puolin esimerkiksi grillissä.

Kurkut: Leikkaa tuorekurkusta ohuita siivuja ja laita kulhoon. Lurauta päälle hieman viinietikkaa ja ripottele suolaa ja sokeria. Anna tekeytyä jääkaapissa.

Lisäksi: Romaine-salaattia ja tilli-aiolia.

tiistai 20. elokuuta 2013

Fazerina-tiramisu


Kotiharmi oli tehnyt raparperistä vaikka mitä herkkuja, joista päällimmäisenä jäi mieleen raparperimisu. Aloin siitä hetkestä lähtien metsästämään raparperiä, mutta tulos oli laiha nolla. Ei siis raparperimisua Heidille. 

Koska olin mielessäni jo haaveillut tiramisusta ja edellisestä kerrasta oli jäänyt puoli pakettia Savoiardi-keksejä, oli tiramisua joka tapauksessa pakko tehdä. Ja Kotiharmin postauksessa oli mainittu Fazerina, jota on huomattavasti helpompi metsästää kuin raparperiä. Siitäpä idea sitten lähtikin ja Fazerinaisesta tiramisusta tuli ihanan täyteläistä, mutta ei liian makeaa, vaikka niin voisi luulla. Sokerin vähyydellä ja juuston paljoudella lienee osuutta asiaan. 

Kuten tavallista, tiramisu oli parhaimmillaan vasta kolmantena päivänä. Mutta kuka sitä jaksaa sinne asti odotella! Suositeltavaa se kuitenkin on, sillä maku on ehtinyt kehittyä intensiivisemmäksi. Tiramisu on erittäin helppo tehdä ja lisäksi säilyy hyvin, mikä täydellinen jälkiruoka!

Pohja: Sekoita keskenään 1,5dl kahvia ja 2rkl Cointreauta (ja kenties esim. kahvilikööriä, minulla sitä ei sattunut olemaan). Lado tarjoiluastian pohjalle Savoiardi-keksejä (noin 10kpl). Valele kahvia keksien päälle lusikan avulla. Kahvia voi tehdä pienemmänkin annoksen, sillä se ei kulu kaikki.

Täyte: Vatkaa 2dl kermaa hieman löysäksi vaahdoksi. Sekoita vaahtoon 250g mascarponejuustoa, 2tl vaniljasokeria, 2rkl sokeria ja 2rkl Cointreauta. Lisää täyte keksien päälle.

Kuorrute: Raasta puolikas levyllistä Fazerina-suklaata pinnalle. Siivilöi sen jälkeen muutama ruokalusikallinen tummaa kaakaojauhetta, kunnes pinta on tasaisen ruskea. Raasta loput suklaalevystä pinnalle. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään yön yli, mielellään pidempäänkin. Koristele tuoreilla mansikoilla.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tuban täydeltä herkkuja

Oulun ravintolatarjontaa ilahduttamaan avattiin joitakin kuukausia sitten paikka nimeltä Tuba. Olen ehtinyt ruokailemaan Tubassa vain kahdesti, mutta molemmat kerrat ovat olleet niin mieluisia, että voisin nimetä paikan vähintäänkin Oulun parhaaksi lounaspaikaksi. Eikä kirppari- ja retrotunnelmainen sisustus ainakaan vähennä ruokailukokemusta.

Ensimmäisellä kerralla kävin Tubassa lounaalla. Valitsin munakoisorullia ja uuniperunan. Lounaan hintaan (jos en väärin muista niin se oli jotain 9e) kuului salaatti yrttivinegretteineen, leipä ja juoma. Munakoisorullat olivat todella herkullisia ja ne tarjoiltiin tomaattikastikkeen kera. Annoksessa oli myös sieniä, mutta en ole varma, olivatko ne rullien sisällä vai kastikkeessa (mietin tätä siksi että yritin apinoida annosta kotona). Joka tapauksessa tämä oli paras lounas aikoihin!


Toinen kerta Tubassa oli Elojazzien aikaan ja tarjolla oli festari-iltapalana jazz-hengessä New Orleansin makuja, po-boy leipiä. Valitsin oman leipäni pulled porkilla ja leivän välissä oli myös coleslawta ja sriracha-majoneesia. Leivän koko ei ollut mikään suuri, mutta hintaakin sillä oli vain 5e. Olin aivan innoissani siitä, että joskus edes jossain voidaan tehdä vähän kohtuullisemman kokoisia annoksia. 

Ja se leipä oli todella maistuva. Sriracha-majoneesi oli sopivan tulista ja menee meidän kotikeittiössä kokeiluun (aikaisemmin olen tehnyt srirachalla maustettua dippiä, jossa on majoneesia ja maustamatonta jugurttia). 


Ps. Tubassa tarjoillaan viikonloppuisin myös brunssia, mikä on tarkoitus mennä testaamaan joku kerta. Tämä(kin) oli toivottu lisä Oulun (olemattomaan) brunssitarjontaan :)

perjantai 16. elokuuta 2013

Kinkkupizzaa sisilialaiseen tyyliin


Ei ole kovin yllättävää, että maailman parhaimmat pizzat leivotaan Italiassa. Olen itse päässyt herkuttelemaan sekä sisilialaisilla että roomalaisilla pizzoilla. Sinällään en kyllä tiedä yhtään, miten eri alueiden pizzat eroavat toisistaan. Kaikki ovat olleet hyviä ja kokemukset riippuvat tietenkin myös siitä, mitä itse tilaa.

Minä tilasin vahingossa Sisiliassa valkoisen pizzan. Rakastan tomaattia ja siten tomaattikastiketta, joten olin ennen maistamista hyvin pettynyt valintaani. Mutta en enää maistamisen jälkeen! Pizzassa oli juustoisen pohjan lisäksi ainakin ilmakuivattua kinkkua (kypsentämätöntä), kirsikkatomaatteja, rukolaa ja parmesania. Maailman parhaimpia pizzoja!

Me emme osanneet tällä kertaa päättää kotikeittiössä, tekisimmekö samalla tyylillä valkoisen pizzan, jonka päälle kasattaisiin täytteet vasta paistamisen jälkeen vai paistetaanko kinkkusiivut myös, jolloin niistä tulee herkullisen rapeita ja ihan parhaita. Teimme siis kaksi pizzaa!

Pesto: Valmista puolikas annos pestoa. Tämän vaiheen voit tehdä hyvin jo vaikka edellisenä päivänä.
 
Pohja: Sekoita 2dl lämmintä vettä ja 1/4 pala hiivaa. Lisää 0,5tl suolaa ja 1tl sokeria. Sekoita taikinaan pari desiä durum-vehnäjauhoja ja lisää sen jälkeen 1-2rkl oliiviöljyä. Alusta taikina ja lisää vielä niin paljon jauhoja kuin tarvitsee, jotta taikina on kiinteää (ehkä noin 3dl jauhoista riippuen).
 
Kohota taikina ja jaa se kahtia. Painele pohja öljytyin käsin suoraan leivinpaperilla päällystetylle pellille pyöreän muotoiseksi. Taikinasta saa kaksi pizzaa.
 
Täytteet: Lusikoi pizzojen päälle pestoa. Lisää sen jälkeen 150g tuoretta mozzarellaa. Lisää toisen (tai molempien) pizzan päälle neljä ilmakuivatun kinkun siivua (esim. kahteen osaan leikattuna).
 
Paista pizzoja 225-asteisessa uunissa kunnes juusto ja reunat ovat ruskistuneet hieman. Lisää kypsän pizzan päälle ilmakuivattua kinkkua, rukolaa ja parmesan-lastuja. Tiputtele päälle vielä hieman oliiviöljyä.

tiistai 13. elokuuta 2013

Blueberry Ice Cream Sandwich



Jules Destrooper järjesti meille herkkusuille jälkiruokahaasteen yhdessä Ravintola Postresin kanssa. Haasteessa kehitetään jälkiruokaresepti, jossa hyödynnetään Jules Destrooper Butter Crisp pikkuleipiä, jotka lahjoitettiin meille haasteen toteuttamista varten. Paras jälkiruokaresepti tullaan näkemään vähintään viikon ajan Ravintola Postresin menussa ja voittaja pääsee herkuttelemaan kyseiseen ravintolaan.

Oma inspiraationi lähti liikkelle luonnollisestikin niistä kekseistä. Ja heinäkuisesta Kalifornian kierroksesta. Satuin nappaamaan siellä ruokakaupasta jäätelön, joka oli toteutettu hieman laadukkaammin kuin perinteiset ice cream sandwichit. Kekseinä oli paksut chocolate chip cookiesit ja välissä täyteläistä vaniljajäätelöä.

Miksipä ice cream sandwich ei voisi olla hienostunut jälkiruoka? Keksien rapeus ja jäätelön pehmeys täydentävät toisiaan ja marjaisat koristelut kruunaavat kokonaisuuden, joka sopii mihin vuodenaikaan tahansa :)


Blueberry Ice Cream Sandwich:

Mustikkajäätelöä
Jules Destrooper Butter Crisp -pikkuleipiä
Vadelmamelbaa
Kermavaahtoa
Pensasmustikoita



Mustikkajäätelö:

3 keltuaista
3/4 dl sokeria
2 dl kermaa
2 dl maitoa
2 dl mustikoita

Vatkaa keltuaisia muutaman minuutin ajan. Lisää sokeri ja vatkaa vielä muutama minuutti lisää. Soseuta mustikat sauvasekoittimella tasaiseksi pyreeksi. Lisää kerma ja maito muna-sokeriseokseen. Lisää lopuksi mustikkapyre ja sekoita.

Pyöritä jäätelömassaa jäätelökoneessa ohjeen mukaisesti. Pakasta jäätelö ilmatiiviissä rasiassa. Ota jäätelö sulamaan hieman ennen tarjoilua. Pyörittele jäätelöstä pieniä palloja esim. palloraudan avulla (huuhtele kuumalla vedellä jokaisen pallon välissä kauniin lopputuloksen saamiseksi). 


Vadelmamelba:

2 dl vadelmia
2 rkl tomusokeria

Soseuta vadelmat sauvasekoittimen avulla tasaiseksi pyreeksi. Lisää tomusokeri ja sekoita muutama kierros sauvasekoittimella. Painele kastike siivilän läpi, jotta siemenet jäävät pois. Viilennä melba jääkaapissa ennen tarjoilua.



Kasaa annos: Laita lautaselle Jules Destrooper Butter Crisp -pikkuleipä ja asettele sen päälle 5-6 pientä jäätelöpalloa. Nosta toinen pikkuleipä päälle. Koristele kermavaahdolla, vadelmamelballa ja pensasmustikoilla.

maanantai 12. elokuuta 2013

Uusia perunoita ja parmesania


Luin alkukesästä Ruokahommia-blogista makuhermoja virtuaalisesti kutkuttavan ohjeen parmesanperunoista. Ohje oli hyvin simppeli ja tehtiin ihanista pienistä uusista perunoista.

Valitettavasti sain kokeiltua ohjetta vasta nyt, sillä nämä perunat ovat niin herkkua, että uhraan kaikki jäljellä olevat uudet perunat parmesankuorrutukselle! Perunoiden kanssa paistettiin kokonainen kana lisukkeineen tähän tyyliin.

Parmesanperunat: Pese haluamasi määrä uusia perunoita ja halkaise ne kahtia. Veistele uunivuokaan voilastuja ja raasta päälle parmesania. Töki perunat voihin halkaisupinta alaspäin.

Paista 225-asteisessa uunissa niin pitkään, kunnes perunat ovat ryppyisiä ja pehmeitä ja voi on ruskistunut. Ripottele valmiiden perunoiden päälle hieman suolaa (unohtui minulta, mutta olivat hyviä ilmankin!).

lauantai 10. elokuuta 2013

Aamupalla Las Vegasissa



New Yorkin aamupalat onkin jo esitelty matkablogin puolella ja nyt on road tripin vuoro. Koska käytännössä söimme enimmäkseen pahoja motelliaamupaloja (siis paahtoleipää hillolla ja kahvia), ei esittelystä tule kovinkaan pitkä. Oikeastaan söimme vain yhden paremman aamupalan ja yhden Starbucks aamupalan.

Mutta aloitetaan siitä paremmasta eli International House of Pancaken (IHOP) aamupalasta. Meillä oli ensimmäisenä Las Vegasin aamuna hyvää aikaa ajella autolla jonnekin aamupalapaikkaan. IHOP oli minulle ennen tätä tuntematon, mutta koska olimme nähneet ketjun San Franciscon motellimme vieressä, kävimme kurkkimassa paikan nettisivuja ja päätimme kokeilla sopivan tilaisuuden tullen.



IHOP oli yllättäen melko suosittu aamulla, mutta lopulta pääsimme ilman jonottamista pöytään. Valikoimassa oli pannukakkujen lisäksi muita aamupalaruokia listan täydeltä. Minun teki mieli sekä pannukakkuja että jotain suolaista ja perinteistä ja sain rakennettua toiveisiin sopivan combon, joka sisälsi kananmunia, pekonia ja hash brownseja (röstiperunoita) sekä omena-kaneli pannareita. Mies valitsi valtavan annoksen pannareita mansikoilla.


Omaa annostani tilatessa olin hieman sormi suussa, kun tarjoilija kysyi millaisena haluaisin kananmunani. Pyysin paistettuna, mutta eihän se riittänyt: piti vielä tietää, millä tavalla paistettuna. En sitten muistanut oikein muuta kuin sunny side up, joten niitä sitten (ja ehkä muutenkin, sillä onhan ne tällä tavalla kaikkein kauneimpia).

Pekonit olivat rapeita, röstiperunat söin chilikastikkeen kera ja kananmunat sellaisia kuin tilasinkin. Pannarissa oli päällä isoja omenanpaloja sisältävää lämmintä lisuketta sekä kermavaahtoa. Kaneli olisi voinut maistua hieman enemmän, mutta olivat kyllä hyvät aamupalapannarit. 

Toinen aamupalamme oli hotellimme Starbucksissa, missä tilasimme ham and new york cheddar -leivän ja tuorejuustotäytteisien viinerin. Leipä osoittautui lupaavasta nimestään huolimatta suureksi pettymykseksi (= mauton), mutta viineri oli ihanan pehmeä ja tahmea. Tosin se oli ihan valtavan iso (ei oikein näy kuvassa, mutta se painoikin tosi paljon!) enkä ymmärrä miten tuollaisen voi saada syödyksi! 


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Pieni Red Velvet Cake


Amerikkalainen red velvet cake on näyttävä kakku punaisen värinsä johdosta. En ole koskaan maistanut sitä aikaisemmin, vaikka jälkiruokalistalla olen arponut sen ja mm. viskikaun välillä. Viskikakku voitti ainakin sillä kertaa, joten red velvet cake jäi vielä arvoitukseksi.

Olen miettinyt mistä sen upea punainen väri tulee. Marjoista? Punajuuresta? Mikä siinä on niin hyvää, että (ainakin amerikkalaiset) hehkuttavat sitä? Pakko alkaa siis leipomaan.

Etsin ohjeita netistä ja päätin sitten tehdä tuorejuustokuorrutteisen kakun, vaikkei se välttämättä olekaan se kaikkein alkuperäisin versio. Mutta kun tuorejuustokuorrute on niin hyvää! Yhteistä ohjeille oli, että niissä oli valtava määrä punaista elintarvikeväriä. Väri tulee siis siitä ja kaakaojauhosta, ei mistään luonnollisesta aineesta!

Red velvet cake on näyttävimmillään kun siinä on kolme kerrosta. Meillä oli kasassa kuitenkin vain kolmen hengen kakunsyöntiseurue, joten päätin tehdä pienen kakun, jossa on vain yksi kerros eli ei täytettä ollenkaan. Jos haluat isomman kakun, tuplaa taikina ja paista kahdessa (tai kolmessa) eri vuoassa eli jokainen kerros omassaan ja täytä kuorrutteella (tee sitäkin hieman isompi satsi, vaikka tämä määrä riittäisi yhteen täyttämiseen).



Kakkupohja: Sekoita 1/4dl nestemäistä punaista elintarvikeväriä ja 1rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta tasaiseksi tahnaksi. Vatkaa 50g huoneenlämpöistä suolattua voita ja 1,5dl sokeria vaahdoksi. Lisää yksi kananmuna ja vatkaa vielä hetki. Lisää sitten 1/2tl vaniljauutetta sekä punainen kaakaotahna ja sekoita hyvin.

Siivilöi 3dl jauhoja ja 1/2tl leivinjauhetta. Lisää 1/3 jauhoseoksesta taikinaan ja sekoita. Lisää sen jälkeen 1/2dl täysmaitoa ja sekoita. Lisää seuraava 1/3 jauhoseoksesta, sekoita ja lisää vielä 3/4dl täysmaitoa. Sekoita loput jauhot joukkoon.

Lämmitä uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota (pieni) kakkuvuoka. Sekoita pienessä kupissa 1/2tl leivinsoodaa ja 1/2tl viinietikkaa. Seos alkaa kuplimaan. Sekoita se hyvin taikinan sekaan. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa n. 25 minuuttia. Kokeile tikulla kakun kypsyys.

Kuorrute: Sekoita sähkövatkaimen avulla 50g huoneenlämpöistä voita ja 2,5dl Philadelphia-juustoa. Lisää 1/2tl vaniljauutetta ja ripaus suolaa. Siivilö joukkoon n. 3dl tomusokeria muutamassa erässä ja vatkaa kuohkeaksi (muutaman minuutin ajan). 

Levitä kuorrute kakun päälle esim. veitsen avulla. Kuorrutetta tulee olla melko paksu kerros. Kuorrutteeseen voi tehdä epätasaista pintaa veitsen avulla. Kuorrute riittää myös yhteen täytekerrokseen.



Loppukommentit: Maistoin kakkua pian sen valmistamisen jälkeen ja olin hieman pettynyt. Kuorrute oli hyvää tietenkin, mutta itse kakku jotenkin laimea. Maku kuitenkin parantui (kuten yleensäkin) jääkaapissa tekeytymisen jälkeen ja sai kehuvia kommentteja vierailta (niitä tuli sitten lopulta enemmänkin, joten kakku olisi voinut olla isompi!). Jotkut päättivät jopa leipoa kakkua heti, kun ohje ilmestyy näkyville :)

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Lammasta pitan välissä (pulled lamb)


Kaikki pehmeän (tai rapean) leivän väliin kääritty on poikkeuksetta hyvää. Lammas on yleensä myös erittäin hyvää. Leipä+lammas on jo ihan älyttömän hyvää!

Pulled porkista inspiroituneena päätin tehdä vähän niin kuin pulled lambia (joka on kai ihan oikea ruokalaji eikä mikään oma väännökseni). Haudutin lammasta uunissa viitisen tuntia, koska aikaa oli käytettävissä paljon, mutta hieman vähempikin varmasti riittäisi murean riivittävään lampaan paistiin.

Pulled lamb (4-6 annosta): Paloittele n. 600g lampaan paistia keskikokoisiksi paloiksi ja asettele uunipataan. Lisää pataan 3/4dl soijakastiketta, 1,5dl vettä, muutamia laakerinlehtiä sekä kuorittuja ja puolitettuja valkosipulinkynsiä. Nosta pata uuniin ja hauduta kannen alla 150-asteen lämmössä viitisen tuntia. 

Kun liha on muhinut tarpeeksi, nosta se lautaselle tms. astiaan ja riivi haarukalla. Liha on niin mureaa, että se halkeilee ihan itsekseen. Ota padasta lientä ja valele sitä lihan sekaan.

Pita-leivät: Sekoita keskenään 2,5dl lämmintä vettä, puoli palaa hiivaa, 0,5tl suolaa, 1tl sokeria ja 1 rkl oliiviöljyä. Alusta sekaan n. 5dl durumvehnäjauhoja (tai lado kaikki yleiskoneeseen ja anna koneen vaivata sitkeäksi taikinaksi). Kohota.

Leivo taikinasta soikeita, littanoita (n. 1cm) leipiä ja nosta ne leivinpaperin päälle pellille. Kohota leipiä hetki ja paista sitten 250-asteisessa uunissa ylätasolla muutaman minuutin ajan, kunnes leivät ovat saaneet hieman väriä ja kohonneet ontoiksi. 

Jugurttikastike: Silppua kourallinen tuoretta korianteria ja raasta yksi valkosipulinkynsi. Sekoita korianteri ja valkosipuliraaste 2dl turkkilaiseen jugurttiin. Mausta mustapippurilla, suolalla ja sokerilla

Kokoaminen: Halkaise pita-leipä esim. saksien avulla ja lado väliin lihaa, minttuhyytelöä, jugurttikastiketta, punasipulia sekä salaattia.

perjantai 2. elokuuta 2013

Makean pinkki marjapuuro



Ihan hävettää myöntää, mutta minulla on edelleen pakkasessa melkein kaksi vuotta sitten poimittuja puolukoita. Olen todella huono käyttämään niitä muuhun kuin satunnaiseen puolukkasurvokseen, hillokkeeseen tms.

Minun on jo pitkään tehnyt mieli lapsuuteni herkkua marjapuuroa (tai vispipuuroa, puolukkapuuroa, lappapuuroa...) ja vaikka puolukat ovat odotelleet pakastimen alalaatikossa, sain vasta nyt tehtyä asialle jotain. Lopputuloksena oli makean väristä marjapuuroa ja kattilallinen lapsuusmuistoja.



Marjapuuro


Survo 3dl puolukoita. Laita puolukat kattilaan ja lisää 8dl vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutaman minuutin ajan. Siivilöi mehu.

Laita mehu takaisin kattilaan ja lisää 1dl mannasuurimoita, 1dl sokeria ja ripaus suolaa. Keitä puuroa hiljalleen kymmenisen minuuttia ja sekoittele välillä. Anna puuron jäähtyä.

Vatkaa puuro lopuksi kuohkeaksi sähkövatkaimella (muutaman minuutin ajan). Puuron väri muuttuu tummasta pinkistä kauniiksi vaalean punaiseksi. Anna puuron viilentyä jääkaapissa ja nauti kylmän maidon kera.


torstai 1. elokuuta 2013

Hampurilaissämpylät



Herkulliset double double -hampurilaiset olivat esittelyssä viime viikolla ja tässä tulee tämän kertainen hampurilaissämpyläohjeeni. Kaikkein paras maistamani hampurilaissämpylä on Shake Shackin hieman tahmea versio, mutta en tiedä miten sellainen tehdään.

Hyvään hampurilaiseen kuuluu hyvä sämpylä, joten sellainen on toistaiseksi ollut pakko leipoa itse. Vaikkei nämä sämpylät ole sellaisia tahmaisia, niin ne ovat varsin hyviä hampurilaissämpylöitä. Käytin itse tällä kertaa karkeita vehnäjauhoja ja päällä unikonsiemeniä, mutta näiden tilalle voi vaihdella muitakin.

Taikina: Mittaa yleiskoneeseen 2dl vettä, 3rkl maitoa, 1rkl sokeria, puoli palaa hiivaa murusteltuna, 1tl suolaa, 50g voita pieninä paloina, 2 kevyesti vatkattua kananmunaa ja n. 7dl jauhoja. Pyöritä taikinaa koneessa niin pitkään, että se ei tarraudu kulhon reunoihin. Lisää tarvittaessa jauhoja, itse käytin lopulta yhteensä 8dl. Taikinan voi toki tehdä käsinkin.

Anna taikinan levätä kulhossa puolisen tuntia. Leivo siitä sen jälkeen haluamasi kokoisia sämpylöitä (itse tein tästä määrästä 10 keskikokoista sämpylää) ja nosta ne pellille. Kohota muutama tunti.

Voitele sämpylät kevyesti muna-vesiseoksella ja ripottele päälle unikonsiemeniä. Paista 200-asteisessa uunissa kauniin ruskeiksi.