keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Pargan parhaimmassa näköalaravintolassa

Valtoksen puolen näköalaravintolan lisäksi kävimme ehkä Pargan hienoimmassa näköalaravintolassa Kastro 1380:ssa. Olimme suunnitelleet menevämme ravintolaan jo ensimmäisenä päivänä, mutta onneksi päädyimme aina muualle ja kävimme kyseisessä ravintolassa vasta loman lopuksi. Tämä oli hyvä siksi, että huomasimme ravintolan olevan astetta fiinimpi iltaisin ja se sopi oikein hyvin loman lopettajaisiksi. Ja viimeiseksi vilkaisuksi Pargan keskustaan illan pimetessä.

Ravintola suosittelee etukäteen tehtävää pöytävarausta, sillä näköalaterassin reunimmaiset pöydät ovat taatusti suosittuja iltaisin. Eikä ihme, sillä näkymät ovat huikaisevat ja illan hämärtyessä yhdeksän jälkeen alkaa tunnelma muuttua jopa satumaiseksi. Lisäksi ravintolan yläpuolella on Pargan vanha linnoitus, joka on valaistu kauniisti. Tästä ei näköalaravintolan terassi enää parane! Vai mitä olette mieltä, jos näköala omasta pöydästä on tällainen:




Näköalasta ja tunnelmasta joutuu toki maksamaan, eikä Kastrosta kannata etsiä 4e:n viiniruukkua (talon viini 15e). Me tilasimme tuttuun tapaan jaettavia ruokia ja söimme mahamme varsin täyteen noin 40e:lla (yhteensä illallinen kahdelle). Ei siis käynyt kovin kalliiksi, vaikka kallein illallisemme olikin.

Tilasimme pääruuaksi lammaskebabin ja lisukkeiksi paistettuja kasviksia, saganakin sekä tomaatti-kurkkusalaatin. Saganaki oli tällä kertaa hieman erilainen kuin aikaisemmin kokeilemamme, sillä se oli tehty keltaisesta juustosta fetajuuston sijaan. Se oli hieman sitkeämpää, mutta ihan hyvää. Tosin fetasta tehty saganaki on ehdoton suosikkini.



Lammaskebab oli ihanan mureaa ja lisäksi annoksessa oli rapeita perunaviipaleita, salaattia, tsatsikia ja pitaleipää. Grillatut kasvikset oli aseteltu hauskasti kahdeksi torniksi ja päälle oli valutettu balsamicoa ja ripoteltu seesaminsiemeniä. Mä tulen niiin kopioimaan tämän kesägrillailuissa!


perjantai 24. toukokuuta 2013

Intialainen raita-kastike



Raita on mielestäni hauska nimi kastikkeelle. Se oli minulle ihan uusi juttu vielä joitakin vuosia sitten Intian matkalle lähdettäessä ja kovin monesti en tainnut päästä sitä edes syömään paikan päällä.

Eräänä iltana olimme päättäneet siskon kanssa nautiskella raitaa naan-leivän palojen kera parvekkeellamme, josta oli kivat auringonlaskun näkymät. Menimme kylän suurimpaan ruokakauppaan ja etsiskelimme valmisruokahyllystä raitaa.

Emme löytäneet ja menimme kysymään kaupan henkilökunnalta, do you have raita? Henkilökunta hämmentyi täysin eikä tiennyt mitä tarkoitimme. Ja me hämmennyimme siitä, ettei raita ole välttämättä oikea termi jugurttikastikkeelle sitten ollenkaan.

Ostimme sitten paketin valkosipulituorejuustoa ja menimmme hotellille tarkistamaan kastikkeen nimen. Kyllä, raita se oli edelleen! Ehkä äänsimme sen väärin.


Intialainen raita-kastike

10 cm pätkä kurkkua
7 luumukirsikkatomaattia
150 g turkkilaista jugurttia
1/4 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/4 tl jeeraa
ripaus cayennepippuria

Leikkaa kurkusta keskiosa pois ja paloittele se pieniksi kuutioiksi. Halkaise kirsikkatomaatit ja poista sisukset. Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi.  

Mausta jugurtti suolalla, sokerilla, jeeralla ja cayennepippurilla. Sekoita tomaatit ja kurkut jugurttiin. Ripottele koristeeksi vielä hieman jeeraa.

Kastike maistuu esim. kana-madraksen ja pappadum-leivän kanssa. 

torstai 16. toukokuuta 2013

Villi vadelmäjäätelö


Haaveissani on pitkään ollut jäätelökone, mutta koska en ole halunnut sijoittaa siihen kovin paljoa rahaa ja koska halvimmat mallit ovat näyttäneet todella muovisille leikkivälineille, on koneen hankkiminen siirtynyt ja siirtynyt. Innostus jäätelön tekemiseen heräsi viimeistään luettuani Petos lautasella -kirjan, jossa totuus iski päin naamaa ja sai ajattelemaan enemmän sitä mitä syö. Ja onhan aidoista aineksista tehty jäätelö luonnollisestikin sata kertaa parempaa. Ei sillä, syön edelleen myös valmisjäätelöä, mutta itse tehty jäätelö on luksusta!

KitchenAid on asunut keittiössämme nyt muutaman kuukauden ja sain jokin aika sitten ostettua siihen ensimmäisen lisäosani, joka oli tietenkin jäätelökulho. Osa ei ole mistään halvimmasta päästä, mutta vaikuttaa hyvälaatuiselle ja mikä tärkeintä, erillisiä koneita ei kerry pöydille ja kaappeihin (voi, kun yleiskoneeseen saisi vielä leivänpaahtimen, vedenkeittimen, vohveliraudan...).

Ensimmäinen kokeilu oli vadelmajäätelö, jonka tein rohkeasti omassa päässä kehitetyllä ohjeella. Tuli kyllä todella hyvää jäätelöä ja odotan innoissani seuraavia kokeiluja! Erityisesti, kun kesäkin on jo tuloillaan. Makuna jäätelössä olivat villit mestävadelmat, jotka omin kätösin poimin viime syksynä (mainitsemisen arvoinen uroteko, kun vadelmat olivat niin turkasen pieniä ja niitä oli hirvittävän vähän!).

Jäätelömassa: Vatkaa muutama minuutti kahta kananmunaa. Sekoita mukaan 1,5dl sokeria pienissä erissä. Vatkaa vielä muutama minuutti, kunnes massa on tahnamaista vaahtoa. Lisää sen jälkeen 3dl kermaa ja 1,5dl täysmaitoa ja sekoita tasaiseksi. Survo 1,5-2dl vadelmia hieman mössömäiseksi ja lisää massan sekaan.

Valmista massa oman jäätelökoneen ohjeen mukaan. Itse pyörittelin massaa koneessa muistaakseni 25min, kunnes koneen merkkiääni tuli. Jos et halua pehmistä, siirrä massa jäätelökoneen jälkeen ilmatiiviiseen rasiaan ja pakkaseen 1-2 tunniksi.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Key Lime Pie


Matkasimme viime jouluna Miamista Florida Keys -saarten läpi kohti saarijonon kärkeä Key Westiä. Päivä (tai oikeastaan muutama tunti, mitä matkustamiselta jäi aikaa paikan päällä) aurinkoisessa pikkukaupungissa kruunautui tietenkin key lime piella, jota myytiin luonnollisesti lähes joka paikassa.

Vaikka key lime pie oli minulle entuudestaan tuttu, en ollut koskaan päässyt maistamaan sitä. Meksikolaisravintolan versio oli ihanan kohmeinen ja sopi hellepäivään mainiosti. Se oli tuhtia, mutta mukavan kirpakkaa. Päällä oli perinteisesti marenkia, mutta vain ohut kerros.

Oma limettipiirakkani oli kuohkeampaa ja söimme sen huoneenlämpöisenä. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla myös pakastimessa jäähdytettynä. Päällä oli marengin sijaan kermavaahtoa, mikä sopii piirakkaan hyvin.



Pohja: Möyhennä tehosekoittimessa 200g digestive-keksejä pienenpieneksi muruksi. Kaada murut kulhoon ja sekoita siihen 1rkl sokeria. Sulata 75g voita ja sekoita keksimurujen joukkoon.

Painele taikina esimerkiksi leivinpaperilla vuoratun irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle ja hieman reunoille (en laittanut leivinpaperia reunoille ja irtosi todella hyvin). Paista pohjaa 150-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä hetki.

Täyte: Vatkaa kulhossa 5 keltuaista, kunnes ovat vaalean keltaista paksuhkoa vaahtoa. Lisää joukkoon 1 purkki (400g) kondensoitua maitoa ja vatkaa vielä lisää.

Raasta yhden limetin kuori ja purista noin kolmen limetin mehu (1dl). Lisää mehu ja kuori täytteeseen ja sekoita hyvin. Kaada täyte pohjan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa jälleen noin 10 minuuttia.

Anna jäähtyä ja nosta piirakka jääkaappiin tekeytymään yön yli. Koristele piirakka kermavaahdolla ja limetinkuorella ja -paloilla.

Key Westin versio

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Arkista ras el hanout kanaa ja couscousia



Tällä kertaa arkiruoka goes Morocco. Ostin pussillisen ras al hanout -maustetta ja pitihän sitä heti päästä kokeilemaan.

Olen viettänyt Marokossa vain muutaman päivän, mutta ihastuin ruokakulttuuriin välittömästi. Erityisesti muistan ihmetelleeni miten yleensä joka paikassa niin mauton couscous oli todella herkullista.  Lisäksi tykkään suolaisen ja makean yhdistämisestä. Siksi lisäsin tähänkin ruokaan muutaman tuoreen luumun tuomaan lisämakeutta mausteseoksen makeiden ainesosien lisäksi.



Marinadi: Sekoita 3rkl öljyä ja n. 1rkl ras al hanout -maustetta kulhossa. Lisää 8 kanan koipipalaa ja pyörittele marinadissa. Rouhaise kanojen päälle vielä suolaa. Anna maustua jääkaapissa useita tunteja. 

Couscous: Paloittele yksi keltainen ja yksi punainen suippopaprika. Kuori kourallinen paistisipuleita. Paloittele kaksi luumua lohkoiksi.

Kaada uunivuokaan 2dl couscousia. Lisää 2dl vettä ja 2rkl kanafondia. Sekoita. Lisää couscousin päälle paprikat, sipulit ja luumut. Lado päällimmäiseksi kanankoivet. Voit vielä kaataa kulhon pohjalla olevan marinadin kanojen päälle, jolloin ruokaan tulee enemmän mausteita.

Paista 225-asteisessa uunissa noin 45min tai kunnes kanat ovat rapean ruskeita.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Tomaatti-rucolapasta



Tomaattipasta on yksi lempiruuistani, josta löytyy tomaattikeiton ohella varmasti vähintään muutama eri ohje täällä blogin puolella. Tässä tulee taas yksi, sillä tomaattipastoja ei voi koskaan olla liikaa. Ohje on 2-3:lle.

Kuori ja pilko puolikas sipuli. Lämmitä kattilassa luraus oliiviöljyä ja kuullota sipulia hetki. Lisää tölkillinen (400g) tomaattimurskaa ja tarpeen mukaan vettä. Mausta ripauksella suolaa, sokeria, mustapippuria ja chilihiutaleita. Anna kiehua hiljalleen n. 15min.

Soseuta kastike tasaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Nosta kattila takaisin liedelle ja alhaiselle lämmölle. Lisää kastikkeeseen kourallinen kokonaisia kirsikkatomaatteja ja toinen kourallinen rucolan lehtiä sekä hieman oliiviöljyä (n. 1rkl). Anna kypsyä hiljalleen vielä n. 5min.

Tarjoile pastan ja parmesaanin kera. Itse sekoitan kastikkeen pastan joukkoon jo kattilassa.


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vapun kepeä Lemon Soda -kakku



Golden Cap toivotti hyvää vappua lahjoittamalla maisteltavaksi uutuussiidereitään. En ole kovin suurin siiderin ystävä, tai sanotaanko etten ole kovin laaja-alainen. Ainoa, mitä joskus kesäisellä terassilla nautin, on kuivin mahdollinen omenasiideri.

Uutukaisista mielenkiintoani herätti etukäteen Lemon Soda, joka ei kuulosta siideriltä ollenkaan. Ja odotukset kyllä palkittiin, sillä juoma oli kivan kepeä ja raikas. Tästä voisi kesällä tehdä myös kivoja drinkkejä esim. tuoreiden mansikoiden kera. Lisäksi Lemon Sodan, kuten muidenkin uutuuksien pullot ovat ottaneet ison askeleen kauniimpaan suuntaan!

Olen enemmän kakku- kuin siideri-ihmisiä, joten päätin tehdä vapuksi kakun, jossa on pehmeää täytettä ja päällä pientä kuplivaa kirpeyttä antavaa Lemon Soda -hyytelöä.



Pohja: Murustele 200g digestive-keksejä. Sulata 75g voita ja sekoita keksimurujen sekaan. Painele keksimurut tiiviiksi pohjaksi irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperia.

Täyte: Vatkaa 2dl kermaa vaahdoksi. Lisää 200g maustamatonta tuorejuustoa ja vatkaa kermavaahdon sekaan. Laita neljä liivatelehteä kylmään veteen. Kuumenna kattilassa 3/4dl vettä ja 1dl sokeria, kunnes sokeri on sulanut veden joukkoon (älä keitä). Lisää liivatteet sokeriseokseen ja anna jäähtyä hieman.

Kaada sokeriseosta täytteeseen ohuena nauhana ja vatkaa koko ajan. Kaada lopuksi täyte pohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään (vähintään muutamaksi tunniksi).

Lemon Soda -hyytelö: Laita 4 liivatelehteä kylmään veteen. Kuumenna 2,5dl Lemon Sodaa melkein kiehuvaksi. Nosta kattila pois levyltä ja lisää liivatteet. Anna jäähtyä hetki. Lisää hyytelö kakun päälle varovaisesti lusikan avulla (kakku on edelleen vuoassa). Anna kakun hyytyä vielä muutama tunti.

Irroita kakku varovaisesti vuoasta ja koristele sitruunan kuorella.



lauantai 4. toukokuuta 2013

Avokadopizza


Avokadoa laitetaan tätä nykyä vähän joka ruokaan eikä siinä mitään, avokado on yksi lempiraaka-aineistani eikä siitä välttämättä tarvitsisi edes laittaa mitään kun se on hyvää sellaisenaankin. 

Bongasin jostain lehdestä avokadopizzan ohjeen ja tietenkin sitä oli pakko kokeilla. Siis avokadoa pizzan päällä, ei ohjetta muutoin, sillä en muista miten se varsinaisesti meni. Joka tapauksessa avokado toimi pizzan päällä hyvin ja ylipäätään salaattimaiset ainekset pizzan päällä on kivan raikas vaihtoehto tavalliselle pizzalle.

Pizzassa käytettiin tätä tomaattikastikkeen ohjetta (tosin tällä kertaa tomaattimurskasta tehtynä). Lisäksi täytteenä oli yksinkertaisesti ilmakuivattua kinkkua ja juustoa

Pizzan paistamisen jälkeen lisäsin pizzan päälle rukolaa, kirsikkatomaatin puolikkaita ja yhden kokonaisen avokadon pilkottuna. Taisin puristaa avokadon päälle limetin mehua ennen kuin siirsin palat pizzaan.



Melko yksinkertaista, todella hyvää!